Friday, June 4, 2010

Isäni Min pappa



Viime postauksesta on kulunut lähes kaksi kuukautta. Kevät oli juuri alkamassa kun perhettäni kohtasi suuri suru ja blogin päivittämiseen ei ole riittänyt voimia. Menetin 12.4. rakkaan isäni 61-vuotiaana lyhyen ja agressiivisen sairauksen seurauksena. Suru on valtava ja raskas mutta muisto hänestä jää elämään minun ja monen muunkin sydämeen.

Isä oli minulle turva ja tuki. Isäni oli aina valmis auttamaan, niin meitä lapsia kuin naapureita, tuttuja ja jopa vieraita. Hän oli kätevä käsistään ja antoi ajastaan. Hän näki aina positiiviset puolet ihmisissä ja hän arvosti ihmiset ihmisinä, ei koskaan arvon tai aseman perusteella. Hän osasi nauttia pienistäkin asioista, ja erityisesti niistä hetkistä kun koko perhe oli yhdessä.

Moni on tulllut kertomaan miten isäni on heitä ollut auttamassa ja miten hyvä ja kiltti mies hän oli. Kiitos siitä, arvostan suuresti osanottonne ja sitä, että kunnioitatte isäni muistoa. Tulen aina olemaan ylpeä isästäni ja tiedän, että jos ihmiset olisivat enemmän hänen kaltaisiaan niin maailma olisi monelle parempi paikka elää.

Det har gått nästan två månader sedan mitt senaste inlägg. Våren höll just på att börja då jag miste min kära pappa endast 61 år gammal till följd av en plötslig och agressiv sjukdom. Sorgen är stor och tung att bära men minnet av honom kommer att leva kvar i mitt och i många andras hjärtan.

För mig betydde min pappa trygghet och stöd. Min pappa ställde alltid upp och hjälpte andra, såväl oss barn som grannar, bekanta och t.o.m. obekanta. Han var händig och gav av sin tid. Han såg alltid det positiva i andra människor och han respekterade människor för deras inre egenskaper. Han uppskattade små glädjeämnen i livet och njöt mest av de stunder hela familjen var samlad.

Efter hans död har många kommit och berättat hur pappa hjälpt dem och hur snäll och god människa han var. Jag är mycket tacksam för era ord och deltagandet i vår sorg. Jag kommer alltid att vara stolt over min pappa och jag vet, att om flera vore som han skulle världen vara en bättre plats för många.


Vi binder en krans av minnen,
de vackraste och finaste vi har.
Vi vet att de aldrig vissnar,
Hos oss finns du alltid kvar.


Solmimme seppeleen muistoista kauniista,
se ei tule koskaan kuihtumaan,
niin kuin ikuiset muistomme sinusta
se tulee kauniina kukkimaan.
(Oma vapaa suomennos)


Nauttikaa, hyvät blogilukijat kauniista alkukesästä ja jokaisesta hetkestä jonka saatte läheistenne kanssa viettää,

Njut, bästa bloggläsare, av den vackra försommaren och av varje stund ni får tillbringa med era nära och kära,


Lena

12 comments:

Joana said...

Veljeni, Leijonamielessä todetaan:
"Ne kuolevat nuorina, joita jumalat rakstavat." Ota osaa suureen menetykseesi. Hän taisi jättää jälkensä aika monen ihmisen sydämeen, lohtua varmaan tuovat nämä pienetkin jäljet ja kaikki kauniit muistot.

Haleja Sinulle!

The Spirit of Abundance said...

Hej Lena,

Jag tar del i din stora sorg och skickar dig en stor styrkekram!!

Gick själv igenom "samma" situation för två år sedan då min kära pappa, ungefär lika ung som din, också "överraskande" insjuknade och plötsligt var borta .....

Du skriver väldigt vackert om din pappa .... och snälla, kom ihåg, fastän han inte fysiskt mera är hos er så är han ändå alltid där, i tankarna, i minnena, på en annan nivå, men alltid där...

Kram,
Nona

Aatulan Äiskä said...

Maa on kukkaa köyhempi,
taivas enkeliä rikkaampi.

Syvin osanottoni.
-Marjut

Catharina said...

Hej Lena,

mitt varmaste deltagande. Det var verkligen ledsamt att höra. Hoppas du och din familj kan ha en skön sommar trots sorgen. Och minnen blir ju kvar för alltid som du vet.

Många kramar,
Catharina

"Kantriina" said...

Hän joka sinulle on ollut rakas ei koskaan
kuole sydämestäsi. Niin kauan kuin elät,
kannat hänen sytyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa.

Ajatukseni ovat luonasi Lena...

Halauksin,
Kantriina

titta said...

Lämmin halaus ja osanottoni Lena.
Titta

Niina K said...

Kaiken omistamani lämmön lähetän täältä meiltä sinne teille!

Louise said...

Beklagar din stora sorg Lena! Du skriver så fint om din pappa, tyder på fint förhållande och fina minnen! Styrkekram och önskan om allt gott!

Anu said...

Lämmin osanottoni Lena!

Minna said...

Osanottoni! Tiedän kokemuksesta, ettei suru häviä. Ensimmäinen vuosi on vaikein. Mutta muistot elävät.
Kiitos kauniista kirjoituksesta ja voimia teille.

Teija said...

Osanottoni suureen suruunne! <3

Tiina said...

Voi Lena, nyt vasta kurkkailin blogeja ja näin tämän postauksesi.
Otan osaa.
Lämpöisin halein ja ajatuksin.
<3 tiina.